Millainen on tulevaisuuden digikamera?

Digikamera tai videokamera löytyy nykyään monenlaisista laitteista, uusimpana tulee mieleen IPod Nano, jossa on ympätty pieneen musiikkisoittimeen videokamera. Teräväpiirtoinen videokuvaustoiminto löytyy monista kahden, kolmensadan euron digipokkareista. Silti videokameroitakin perinteisellä SD-kuvalla varustettuna vielä tehdään tuohon hintaluokkaan. Niissäkin on yleensä mahdollisuus still-kuviin, tosin niiden laatu ei ole kovin kummoinen.

Halpojenkin digikompaktien videokuvan laatu on jo kelvollisella tasolla perhetilanteiden tallentamiseen. Itselläni on se käsitys, että halvat videokamerat ovat jäämässä niiden jalkoihin. Tuloksena voi olla muutaman vuoden sisällä sellainen tilanne, että valokuvauskamera ja videokamera ovat yksi ja sama laite, jonka käyttö on hieman erilaista kuin nykyisten kameroiden. Mielenkiintoista on joka tapauksessa seurata, millainen käyttöliittymä tulevaisuuden kameroihin kehitetään. Käyttöliittymä vaatii kehittelyä, koska valokuvaus ja videokuvaus vaativat kameran käsittelyltä hieman erilaisia asioita.

Vaikka kameroiden pikselimäärät lisääntyvät, ja kehitys kameroiden kyvyssä käsitellä suuria valoisuuseroja on mennyt eteenpäin, on digitaalisten kompaktikameroiden kuvanlaatu nykyäänkin vielä pettymys sellaiselle, joka haluaa ottaa teknisesti moitteettomia kuvia. Väittäisin jopa, ettei pikselien määrän lisääntymisestä ole ollut digikompakteissa muuta kuin haittaa. Digikompaktikameroiden kuvanlaatu ei kestä lähempää tarkastelua 100 % koossa tietokonemonitorilla, vaan kuvissa on nähtävissä digitaalisia artefakteja, häiriöitä joita ei alkuperäiseen näkymään kuulu. Kännykkäkameratkin menevät omia “megapikselipolkujaan” kahdentoista miljoonan pikselin tarkkuuksineen, mutta valokuvauksen harrastaja ei näitä virityksiä vielä voi kovin vakavasti ottaa, vaikka lievää kehitystä kuvanlaadussa onkin nähtävissä.

Toistaiseksi vakavasti digikuvausta harrastavan ykkösvalintana säilyy digitaalinen järjestelmäkamera, jonka kuvanlaatu on merkistä riippumatta isomman kennon ja paremman optiikan vuoksi eri tasolla kuin kompaktikameroiden. Uusimmissa malleissa alkaa olla yhä yleisempänä ominaisuutena myös mahdollisuus videokuvaukseen teräväpiirtolaadulla. Tämä taas on mielenkiintoista siksi, että saatavilla on tällöin suhteellisen edullisesti videokamera, jossa on vaihdettava optiikka. Tähän asti tällaisesta mahdollisuudesta on saanut maksaa useita tuhansia euroja. Nyt sellainen on harrastelijan rahoilla hankittavissa.

Kuinka sitten käy 3D-kameroiden? Kolmiulotteista kuvaa on nyt jo sekä videopuolelle että valokuvaukseen. Onko kyseessä hetken innostus, joka kohta sammuu, vai pysyvämpi ilmiö? Erilaisia 3D-standardeja on nyt jo olemassa, ja tämä erilaisuuden kirjo voi loppujen lopuksi myös hiivuttaa kehityksen, jos standardeista ei päästä sopimukseen riittävän nopeasti. Hifimaailmassakin on nähty vastaavanlaista kehitystä. On puhuttu jo kauan HD-äänestä ja sitä on saatavillakin, mutta se ei ole silti saavuttanut kaupallisesti merkittävää roolia musiikkiteollisuudessa. Se on kyllä käytössä, mutta lähinnä vain studioilla ja audiofiileillä. Kehitys on päinvastoin mennyt toiseen suuntaan, ja nytpä suurin osa ihmisistä tyytyykin äänenlaatuun, joka on huonompi kuin perinteisellä 16 bittisellä CD:llä. 3D-kamerat ja -kuvat varmasti tulevat, mutta niiden merkitys tavallisen kuluttajan arjessa on vielä arvoitus.