Miten kuvata haastatteluvideo? 6 askelta onnistumiseen

Miten kuvata haastatteluvideo? 6 askelta onnistumiseen

Haastatteluvideossa on asioita, jotka voivat mennä pieleen. Kun noudatat näitä ohjeita, voit tehdä hyvää jälkeä, vaikka sinulla ei olisikaan paljoa kokemusta.

Haastatteluvideon kuvaaminen ei ole varsinaisesti vaikeaa, mutta sen tekemisessä on monia asioita, jotka voivat mennä pieleen. Huomioonottamalla näitä tekijöitä on mahdollista tehdä hyvää jälkeä, vaikka kuvaajalla ei olisikaan paljon kokemusta videon tekemisestä. Osa näistä asioista liittyy tekniseen puoleen kuten kameran säätöjen hallintaan. Osa taas liittyy vuorovaikutukseen eli esimerkiksi siihen kuinka haastattelija toimii kun hän haluaa saada haastateltavan puhumaan luontevasti. Tämä artikkeli keskittyy haastatteluvideon kuvaamiseen yhdellä kameralla, jota käytetään jalustalla.

1. Tutustu kameraan ja muihin varusteisiin ennen kuvausta

Yksi pahimmista virheistä, jonka videokuvauksen yhteydessä voit tehdä on se, ettet tutustu välineisiin ennen kuvausta. Kuvauksen aikana harvoin on enää aikaa siihen. Ei ole luottamusta herättävää, jos joudut odotuttamaan haastateltavaa sen takia että kuvausvarusteiden käyttö ei ole hallussasi. Kameran ja muiden välineiden käyttö kannattaa käydä läpi päivää tai paria ennen kuvauksia, jotta ehtii oppia kameran peruskäytön sekä selvittää mahdolliset ongelmat.

Kameran säätimiin kannattaa tutustua ennen kuvausta.

2. Valitse tarkoituksenmukainen kuvausympäristö

Jos et kuvaa studiossa tai sitä vastaavassa hiljaisessa ympäristössä, sinun kannattaa mahdollisuuksien mukaan etsiä riittävän rauhallinen ympäristö, jotta saat puheäänen tallennettua niin, että siitä saa selvän. Ei ole esimerkiksi mielekästä kuvata haastattelua vaikkapa jonkin äänekkään koneen lähettyvillä, jos on mahdollisuus siirtyä siitä kauemmaksi. Jos mahdollista, poista kuvaan tulevat häritsevät elementit. Varsinkin puhujan pään takaa nouseva tolppa, puu, kukka tai muu vastaava voi näyttää häiritsevältä tai koomiselta. Mieti myös hiukan syväterävyysasiaa suhteessa taustaan. Jos haluat taustan epäteräväksi, kuvaa suurella himmentimen aukolla, eli pienellä aukkoluvulla. Esimerkiksi himmentimen aukolla f/1.8-2.8 saat taustaa sumennettua mukavasti, varsinkin jos saat haastateltavan ja taustan välille riittävästi etäisyttä. Mitä suurempaa polttoväliä käytät, sitä enemmän tausta sumenee. Usein haastatteluja kuvataan myös laajakulmalla, eli pienellä polttovälillä, kun ympäristöä nimenomaan halutaan näyttää enemmän.  Kamerasta riippuen laajakulma hiukan vääristää kuvaa, ja joskus kuvattava saattaakin yllättyä siitä, miltä hän näyttää videolla. Lyhyt polttoväli harvoin imartelee kenenkään kasvoja vaan yleensä käy päinvastoin. Jos käytät kovin lyhyttä polttoväliä, mieti mistä syystä niin teet.

3. Huolehdi valaistuksesta

Tärkeintä valaistuksessa on huolehtia siitä, että haastateltavan kasvoille saadaan riittävästi valoa. Parasta on, jos kasvoille tulee valo yläviistosta, koska se näyttää luontevimmalta. Säädä kameran valotus kuvauskohteen mukaan, ei ympäristön, ellei käytössäsi sitten satu olemaan niin hyvää kameraa, että se mahdollistaa todella radikaalin jälkikäsittelyn. Esimerkiksi RAW-videota kuvaavat elokuvakamerat mahdollistavat kuvan huomattavan muokkaamisen ilman pahoja ongelmia kuvanlaadussa. Silti niilläkään kuvattaessa ei kannata ottaa turhia riskejä valaistuksen suhteen.

Kolmipistevalaisu?

Jos sinulla on kuvausvalot käytössäsi, harkitse voitko soveltaa hyväksi havaittua ns. kolmipistevalaisua. Siinä yksi valo toimii päävalona, toisella valolla taas tasataan varjoja, jotta kohde ei ole liian kontrastinen.  Kolmas valo eli hiusvalo asetetaan haastateltavan taakse erottamaan hänet taustasta. Valo suunnataan haastateltavan takaraivoon siten, että valo ei tule häiritsevästi kameraan. Tämä antaa kuvattavalle ääriviivat. Jos videossa halutaan käyttää pääasiassa ympäristön vallitsevaa valoa ja vain hiukan lisätä riittämätöntä valaistusta, voi yksikin kuvausvalo tehdä jo huomattavan eron. Jos ympäristön vallitseva valaistus on päivänvalo, tulisi täytevalossa tällöin myös käyttää vastaavaa värilämpötilaa (n. 5600K) ja lämpimänsävyisessä keinovalossa vastaavasti saman värilämpötilan täytevaloa (2600-3300K).

Esimerkki kolmistevalaisusta

4. Sommittele ja rajaa

Haastatteluissa yleisin ja toimivin kuvakoko on puolilähikuva, jossa puhujan pää näkyy kokonaan ja lisäksi ylävartaloa karkeasti ottaen olkavarren puoleenväliin saakka. Hyväksi havaittu kuvan rajaussääntö on, että nivelten kohdalta ei rajata.

Kolmannesten sääntö: Kuvassa näkyvät vihreät kolmannesten leikkauskohdat ovat hyvä kohta sijoittaa kuvaan puhujan pää.

Kun kuvataan haastatteluvideossa vain yhtä henkilöä, siis puhujaa, on luontevinta että hänen molemmat silmänsä näkyvät kameralle, eikä pelkästään sivuprofiili. Yleensä toimivinta on, että haastateltava puhuu haastattelijalle, eikä kameralle suoraan. Poikkeuksia tästä toki on, esimerkiksi jos haastateltava haluaa puhua suoraan katsojalle, esimerkiksi haastaa katsojan johonkin erityisen painokkaasti. Sommittelussa puhutaan usein kolmannesten säännöstä. Jos on kysymyksessä on haastattelu, jossa haastateltava puhuu haastattelijalle, sijoita puhuja kuvan jompaankumpaan kolmannesten ylempään leikkauskohtaan, ei keskelle kuvaa. Myös kuvataiteesta tuttu kultainen leikkaus on tähän verrannollinen. Kun sijoitat puhujan silmien seudun kuvan kolmannesten ylempään leikkauspisteeseen, jää puhujan katseelle myös automaattisesti tilaa, mikä näyttää luontevalta. Jos kuvattava puhuu suoraan katsojalle eli kameralle, voit sijoittaa hänet kuvan keskelle.

Haatatteluvideon rajaus ja valaistus

Esimerkki haastatteluvideon sommittelusta ja valaistuksesta. Kuvassa on käytetty kolmipistevalaistusta, jonka lisäksi on valaistu myös taustaa.

5. Tarkista kameran säädöt

Kameran käyttäminen automaattiasetuksilla ei yleensä ole haastattelutilanteeseen paras vaihtoehto, vaan asetukset olisi parasta säätää manuaalisesti, jotta kohde saadaan valotettua kuten halutaan. Vaikka kameroissa on valottamisen suhteen erilaisia mittausvaihtoehtoja kuten keskustapainotteista, taustavalon huomioonottavaa ja niin edelleen, niin silti manuaalinen valottaminen on usein varmin keino saada sellainen valotus kuin halutaan – edellyttäen että kuvaajalla on kameran toimintojen suhteen perustaidot hallussaan. Vaikka kamerat ovat melko viisaita automatiikassaan, ne eivät ole erehtymättömiä, valitettavasti. Lisäksi automaattisäädöt saattavat epätoivotusti vaeltaa omia aikojaan kuvauksen aikana. Jos siis haluat välttyä syyttämästä kameran automatiikkaa epäonnistuneesta valotuksesta, säädä valotus itse. Tällöin voit syyttää tai kiittää vain itseäsi. Kamerassa voit valotusta säätää kolmella eri keinolla: suljinajalla, himmentimen aukolla ja herkkyydellä (ISO-arvo, gain), joista alempana lisää.

Suljinaika (engl. shutter speed)

Kun kuvataan videota eurooppalaisella standardilla 25 kuvaa sekunnissa (25p), tai lomiteltua kuvaa 50 puolikuvaa sekunnissa (50i), tulisi kamerassa suljinaikana käyttää yleensä arvoa 1/50 s, joka takaa silmälle miellyttävän ja luonnollisen liiketoiston. Nopeaa liikettä sisältävä video voi vaatia nopeamman suljinajan, mutta haastatteluvideossahan sellaista ei ole. Mitä nopeampi suljinaika, sitä vähemmän kameran kennolle pääsee valoa. Jos kuvataan 25p kuvaa voi kokeilla toki käyttää myös hitaampaa suljinaikaa kuin 1/50 s, mutta tällöin kannattaa kiinnittää huomiota siihen että kuvan liiketoisto ei muutu liian epäteräväksi. Tällainen vaara on olemassa, jos kohde on liikkuva. Jos suljinaika asetetaan hitaammaksi kuin 1/25 sekuntia, video näyttää luonnottomalta ja nykivältä.

Aukko eli iiris (engl. aperture, iris)

Kameran himmentimen aukolla säädellään kennolle pääsevän valon määrää eli aukon suuruus vaikuttaa myös kuvan kirkkauteen. Aukon suuruus määrittää myös sitä, millainen syväterävyys kuvaan tulee. Pienellä aukolla, eli suurella aukkoluvulla (esim. f/16) saadaan laaja syväterävyysalue kun taas suurella aukolla, eli pienellä aukkoluvulla (esim. f/1.8) saadaan lyhyt syväterävyysalue.

Herkkyys

Etupäässä valokuvausta varten tehdyissä digikameroissa puhutaan ISO-herkkyydestä, kun taas videokameroissa puhutaan vahvistuksesta (gain), jossa yksikkönä käytetään desibelejä, vaikka äänestä ei olekaan kysymys. Termit “ISO-herkkyys” ja “gain” kuitenkin tarkoittavat samaa asiaa, vaikka ilmaisutapa on erilainen. Kun herkkyyttä eli vahvistusta lisätään kamerassa, saadaan kennolle lisää valoa. Herkkyyden kasvattaminen toisaalta lisää kuvan kohinaa eli kuvassa silmälle näkyvää rakeisuutta, joten sitä ei kannata lisätä yhtään enempää kuin on välttämätöntä. Näin kuvanlaatu saadaan pysymään mahdollisimman hyvänä. Jos vain mahdollista, kuvaa siis pienellä gain-arvolla kuten 0 db ja vahvista herkkyyttä ainostaan silloin, kun se on todella tarpeen riittävän valon saamiseksi videolle.

Valkotasapaino (engl. white balance)

Jos halutaan että valkoinen näyttää videolla valkoiselta, on tärkeää että valkotasapaino säädetään oikein. Valkotasapainoa kuvataan värilämpötilalla, jonka yksikkönä on K (kelvin). Perinteinen hehkulamppuvalaistus vastaa kelvineissä arvoa 2600 -3300 K kun taas päivänvalo kirkkaalta taivaalta vastaa arvoa 5500-5600 K. Yleensä automaattista valkotasapainoa (AWB) ei kannata kameran haastatteluvideoissa asetuksena käyttää, koska kameran automatiikka saattaa vaihtaa värilämpötilaa eri syistä ja värilämpötilan muutos kesken haastatteluvideon on katsojasta varsin kummallista. Kannattaa muistaa että valkoinen ei aina luonnossakaan ole valkoista. Esimerkiksi ilta-aurinko värjää lumen eri tavalla kuin keskipäivän aurinko. Valkotasapainon asetuksista kannattaa kuitenkin olla tietoinen, kuvasipa missä olosuhteissa tahansa.

Ääniasetukset

Äänen tallentamiseksi laadukkaasti on hyvä käyttää kunnollista kameran ulkopuolista mikkiä, eikä kameran omaan mikrofonia, jolla ääni saadaan parhaimmillaankin vain kohtalaiseksi. Ääniasetukset ovat siinä mielessä tärkeitä, että jos ne ovat pielessä pahasti, koko video voi muuttua käyttökelvottomaksi. Säädä äänet niin, että korkeimmat piikit käyvät lähellä maksimitasoa, ja sen jälkeen lasket tasoa hiukan alaspäin jolloin saat ylimääräisen varmuusvaran, jotta ääni ei varmasti säröydy. Monet kamerat sallivat myös monotallennuksen kahdelle kanavalle jolloin toiselle kanavalle voidaan tallentaa ääni niin pienellä tasolla, että se ei takuuvarmasti säröydy. Toinen kanava toimii ikäänkuin varmuuskopiona. Jos kamerassa löytyy äänilimitteri, sitä on hyvä käyttää. Automaattinen äänentaso sen sijaan yleensä pilaa videon pumppaamalla äänentasoja, joten huolehdi että tämä toiminto ei ole käytössä. Tosin kamerasta riippuu, millainen lopputulos sillä syntyy, mutta harvoin hyvä. Tarkkaile ääntä aina kuulokkeiden kautta, jotta vältyt yllätyksiltä videota leikatessasi. Varsinkin solmiomikkiä käytettäessä syntyy helposti erilaisia häiriöääniä, kuten vaatteiden kahinaa, joka saattaa häiritä lopputulosta pahimmillaan huomattavasti.

Jos kamerassasi ei ole ääniliitäntää, käytä äänen tallentamiseen erillistä äänitallenninta ja mikrofonia. Voit käyttää jopa puhelinta, johon liität TRRS-plugiliitännällä varustetun mikrofonin. Jos sinun on pakko tyytyä tallentamaan kameran omalla yhdysrakenteisella mikrofonilla, sijoita kamera lähelle kuvattavaa kohdetta ja kuvaa laajakulmaisella kuvakulmalla. Näin minimoit äänilähteen ja kameran oman mikrofonin etäisyyden.

Harmaasuodin (engl. ND Filter)

Harmaasuodin on keino ehkäistä videon ylivalottuminen. Kirkkaassa päivänpaisteessa kuvatessasi tulee helposti eteen tilanne, jossa voit joutua voimakkaan valon takia käyttämään joko pientä himmentimen aukkoa, nopeaa suljinaikaa tai näiden yhdistelmää, jotta video ei ylivalottuisi. Sekä pieni himmentimen aukko että nopea suljinaika voivat olla kuitenkin epätoivottuja asioita, koska ne vaikuttavat siihen, miltä video katsojaan silmään näyttää. Pieni himmentimen aukko tekee syväterävyysalueesta pitkän ja nopea suljinaika liiketoistosta yliterävän. Jotta voisit välttyä näiltä, voit ottaa käyttöön harmaasuotimen, joka kameraan yleensä merkitään nimellä “ND Filter”. Älä käytä tätä suodinta turhaan, vaan ainoastaan silloin, kun valoa on liikaa pitääksesi kamerassasi toivomasi aukon ja suljinajan asetukset. Lähinnä valokuvaukseen tarkoitetuissa kameroissa harmaasuodinta ei yleensä ole, vaan se paremminkin videokameroiden varuste. Valokuvauskameroissa erillinen harmaasuodin voidaan sijoittaa objektiivin eteen, joko siinä oleviin kierteisiin, tai erilliseen matteboxiin.

6. Haastattele taitavasti

Haastattelijan tarkoitus on saada haastateltava puhumaan videolla ydinasiat mahdollisimman ytimekkäästi ja selkeästi. Kysymyksiä kannattaa miettiä etukäteen ja varata niitä riittävä määrä. Haastattelun taidossa voi harjaantua merkittävästi kokemuksen myötä. Kerro haastateltavalle jo ennen haastattelua, että otoksia voidaan ottaa jokaisesta kysymyksestä useita kertoja. Tämä ei tarkoita epäonnistumista, vaan kyseessä on normaali käytäntö. Kysymyksiin vastaaminen on prosessi, jossa vastaukset yleensä jalostuvat kun ne otetaan useaan kertaan. Haastateltavan vastaus tiivistyy ja selkeytyy ja haastateltava myös yleensä rentoutuu tottuessaan kameraan ja puhumiseen. Haastattelijan ammattitaitoisesta ohjauksesta ja kannustuksesta riippuu, kuinka paljon haastateltava “kestää” uudelleenottoja haastattelun kärsimättä.

Ota huomioon muutamia viestinnällisiä perusasioita. Haastattelijan ei kannata kysyä kysymyssanoja kuten: “Oliko?, Onko?, Teetkö?, Oletko? jne. Kaikkia kysymyksiä, joihin voi vastata yhdellä tai kahdella sanalla, tulisi välttää. Näiden sijaan voi haastaa haastateltavaa tarinoimaan tyyliin “Kerro kuinka…, millä tavalla päädyit…, kerro mitä tapahtui kun… aloita siitä kun olit… Näin saat haastateltavan kertomaan asioista luontevasti. Suomalaisilla erittäin yleisiä aloitussanoja lauseessa ovat: “No” ja “No kun”. Nämä voit parhaimmassa tapauksessa leikata myöhemmin pois, mutta aina se ei luontevasti onnistu. Jos sinun on mahdollista puuttua näihin jo haastattelua ennen ja sen aikana, on lopputulos parempi.  Yksi hyvin yleinen kömmähdys on se, kun haastateltava viittaa haastattelun aikana johonkin aiemmin sanottuun: “Kuten tuossa äsken kerroin…” Tällainen sitoo videon leikkaamista jälkikäteen ja tekee joistakin lauseista käyttökelvottomia, joten puutu tällaiseen mahdollisuuksien mukaan heti ja pyydä haastateltava kertomaan asia ilman sen sitomista edellä kertomaansa. Myös ajankohtiin viittaaminen puheessa voi tehdä videosta lyhyessä ajassa tahattomasti vanhanaikaisen. Jos kysymys ei ole uutistyyppisestä videosta ja juuri päivämäärät eivät ole videossa oleellista tietoa, kannattaa yleensä välttää vuosilukujen ja päivämäärien ilmaisuja varsinkin silloin, kun niillä viitataan nykyaikaan tai aivan lähimenneisyteen. Haastattelijan tulisi pysytellä kuvattavan puhuessa itse täysin hiljaa, ja säestää kuvattavaa ainoastaan nonverbaalisin ilmein ja elein. Videon katsojasta ei ole mielekästä kuunnella taustalta kuuluvia haastattelijan ynähdyksiä, ja nämä taustaäänet saattavat aiheuttaa myös pulmia videon leikkaukseen.

Jos mahdollista, anna kameran olla alusta loppuun asti päällä koko kuvaussession ajan. Kameran jatkuva käynnistäminen uudelleen tallennustilaan saattaa häiritä haastattelutilannetta. Se on omiaan korostamaan haastateltavalle että nyt hänen pitäisi suoriutua tilanteesta. Mitä vähemmän haastattelutilannetta häiritään teknisillä asioilla, sitä jouhevammin ja luontevammin haastattelutilanne onnistuu.

Haastattelija videolle vai ei?

Päätä etukäteen, haluatko haastattelijan esiintyvän videolla vai ei. Haastattelija ei välttämättä tuo mitään varsinaista lisäarvoa videoon asiasisällön näkökulmasta, mutta joskus haastattelijan näkyminen videolla voi olla olennaista. Jos haastattelijan osuus jätetään pois, haastateltava tulee ohjata puhumaan asioista niin, että ne ovat katselijan ymmärrettävissä myös ilman videolla kuuluvaa kysymystä. Haastateltava joutuu silloin puhumaan asioista enemmän kokonaisuuksina ja taustoittamaan kertomaansa. Jos haastattelijan halutaan esiintyvän videolla, yhdellä kameralla kuvattaessa kysymykset voidaan kuvata esimerkiksi suuntaamalla kamera kysymyksen ajaksi haastattelijaa kohti ja sitten takaisin haastateltavaan. Toinen keino on kuvata haastattelijan tekemät kysymykset kuvauspaikalla erikseen jälkikäteen tai etukäteen. Jos olet sekä kuvaaja että haastattelija, tilanne asettaa sinulle pieniä lisähaasteita, mutta haastattelun toteuttaminen on mahdollista myös yhden hengen kuvausryhmän voimin. Tällöin sinun on luotevaa olla haastateltavaa kuvaavan kameran vieressä, ei kameran takana, kuitenkin niin että pääset näkemään kameran säädöt. Tällaisessa tilanteessa kameran sivulle kääntyvä näyttö tai lisänäyttö on varsin tarpeellinen.

Entä spiikkiä tai tekstigrafiikoita?

Videon luonteesta riippuen joskus on toimiva ratkaisu käyttää videossa jälkikäteen toteutettavaa spiikkausta, jolla johdatetaan asia haastateltavan repliikkiin. Tällöin on oltava käytettävissä kuvituskuvaa, joka sopii spiikkien alle. Tämä tekee videosta sujuvamman ja keventää katselukokemusta. Kuvituskuvan ja spiikin puuttuessa yksi keino pitää katsoja kärryillä asiasta on luoda haastateltavalle osoitetut kysymykset tekstigrafiikoiksi. Ne voidaan esittää toki spiikkauksen kanssa tai ilman. Myös musiikkia voi mahdollisesti sijoittaa tällaisiin väleihin. Jos jostain syystä joudut leikkaamaan videota puhuvasta päästä suoraan samaan puhuvaan päähän, voit editointiohjelmasta kokeilemalla löytää jonkin sopivan siirtymäefektin, jolla saat leikkauskohdan hiukan luontevammaksi. Joissakin leikkausohjelmissa, kuten Adobe Premieressä, voit kokeilla, toimisiko leikkauskohtaan esimerkiksi “Morph Cut” -siirtymä. Parhaimmillaan sillä voi saada leikkauskohdan kokonaan huomaamattomaksi.

Tiivistelmä

  1. Tutustu kameraan ja muihin varusteisiin ennen kuvausta
  2. Valitse tarkoituksenmukainen kuvausympäristö
  3. Huolehdi valaistuksesta
  4. Sommittele ja rajaa
  5. Tarkista kameran säädöt: suljinaika, aukko, herkkyys, valkotasapaino, ääni, harmaasuodin
  6. Haastattele taitavasti